Saapuminen

Täällä ollaan! Ensimmäinen ajatukseni lentokentällä oli: "wow, tosi paljon tähtiä taivaalla!". 

Matka sujui ongelmitta, vaikka vaihtoaika Pariisissa oli vain tunnin mittainen. Lentokoneessa piti täyttää muutama lappu, mihin tuli mm. henkilötietoja, asuinpaikka Madagaskarilla ja allekirjoitettu vakuutus siitä, ettei ole matkustanut maissa, missä esiintyy keltakuumetta (jos ei ole rokotetta). Antananarivon lentokentällä Ivatossa pääsin nopeasti läpi, koska olin hankkinut viisumin etukäteen Madagaskarin suurlähetystöstä Saksasta. Nettisivuilla on hyvät ohjeet viisumin hankkimista ja maksamista varten.

Oli helpotus, että minua oltiin vastassa. Kun astuin ovista ulos, minut ympäröi suuri joukko tuijottavia ihmisiä, jotka pitelivät kylttejä saapuvia matkustajia varten. Jostain työntyi host siskoni käsi ja veti minut kaikkien keskeltä pois. Lähdimme kotia kohti työnnettyämme ensin auton käyntiin :)

Löysin perheen, jossa parhaillaan asun, amerikkalaisen ystäväni kautta Facebookissa. Hän oli asunut perheessä ollessaan Madagaskarilla. Halusin nimenomaan asua perheessä, koska siten oppisin nopeammin maan tavoille. Minulla kävi siis hyvä tuuri! Alustavasti olemme sopineet, että asun täällä kaksi kuukautta. Asunto sijaitsee Andavamamban kaupunginosassa, noin 6 km yliopistolta. Täällä on kaikki perustarpeet elämistä varten, ja suureksi ilokseni myös Internet-yhteys, jota monella ei ole. 

Aina ennen auringonlaskua suljemme ovet ja ikkunat, ettei hyttysiä tulisi sisälle. Silti niitä tulee jonkun verran, ja ne häiritsevät nukkumista aika tavalla, joten kannattaa yrittää hankkiutua niistä eroon ennen kuin sammuttaa valot. Suurin osa madagaskarilaisista on vastustuskykyisiä malarialle. Perheen äidin mielestä minun kannattaa syödä malariaa ehkäisevää lääkettä varmuuden vuoksi, vaikka kaupungissa ei olekaan niin suurta tartuntavaaraa kuin maaseudulla. Oli siis hyvä, että otin 9 kk varten Lariamia Suomesta mukaan, vaikka jotkut pitivät sitä tarpeettomana.

Rahaa sain ensimmäisen kerran vaihdettua host veljeni avulla, sillä hän tarvitsi euroja ja minä ariareja. 1 euro on tällä hetkellä noin 2800 ariaria, joten on hieman hankalaa laskea, kuinka paljon mikäkin maksaa. Ensimmäiseksi ostin SIM-kortin, joka toimii myös omassa puhelimessani. Se maksoi alle euron ja siihen voi ladata haluamansa summan rahaa melkein miltä katukojulta tahansa. Tällä hetkellä Antananarivossa on kolme liittymää (Orange, Telma ja Airtel), joista kahta ensimmäistä käytetään kuulemma eniten. Ostimme minulle Telman SIM-kortin, joten toiseen Telman liittymään soittaminen on halvinta. 

Tänään kävin ensimmäistä kertaa yliopistolla ja tapasin vaihtokoordinaattorin. Lähdimme etsimään maantieteen laitoksen johtajaa hänen assistenttinsa kanssa, mutta johtaja oli juuri kokouksessa. Huomenna uusi yritys!

~ Nina