Vietin viime viikon melko pahassa flunssassa. En oikein tiedä mistä tauti sai alkunsa, mutta annoin sille nimeksi "fyysinen kulttuurishokki", sillä luulen sen olleen kehoni reaktio kaikkeen siihen, mitä tähän asti on tapahtunut. Sillä olin todellakin väsynyt ja kun vihdoin koitti perjantai, nukuin koko päivän. Nousin ylös ainoastaan syömään ja sitten jatkoin sängyn pohjalla.
Sain pienen muistutuksen siitä, kuinka väsyttävää elinympäristön yhtäkkinen vaihtaminen voi olla. Ensinnäkin kieli, jolla hoitaa kaikki päivittäiset asiansa. Ranska on sujunut yllättävän hyvin, mutta kyllä se vaatii veronsa. Väsyneenä on aina paljon hankalampaa muodostaa kunnon lauseita keskustellessa, ja luentojen loppupuolella on paljon enemmän sanoja, jotka menevät minulta ohi. Lisäksi suomi, englanti ja ranska sekoittuvat, vaikka toisaalta myös tukevat ajatuksiani. Yritän myös kovasti opetella malagassia, joka tietysti kanssa kuluttaa energiaani.
Toisena nostan esille ilmaston. Vaikka talvi ei olekaan erityisen kylmä, niin täällä on paljon kosteampaa kuin Suomessa. Kun taloja ei ole lämmitetty, niin varsinkin yöllä saattaa helposti vilustua. Antananarivo on ilmeisesti myös rakennettu osittain suon päälle, joten se selittää kosteuden lisäksi myös hyttyset. Nyt olen alkanut nukkua sukat jalassa ja ostin myös hyttysverkon, niin saan paremmin unen päästä kiinni eikä tarvitse joka yö ryhtyä hyttysjahtiin ennen nukkumaanmenoa.
Ylipäänsä kaikkiin uusiin rutiineihin sopeutuminen ottaa aikansa. Olen tavannut niin paljon uusia ihmisiä että kaikkien nimien muistaminen on mahdotonta. Lisäksi haluaisi antaa hyvän ensivaikutelman itsestään, vaikka hymyileminen flunssaisena ei aina huvittaisikaan. On varmasti monia muitakin asioita jotka vaikuttavat, joita en itse ole edes tiedostanut, vaikkapa erilaiseen julkiseen liikenteeseen tottuminen, ilmansaasteet ja niin edelleen.
Tietenkin haluaisi myös nähdä ja kokea kaikkea, ahmia uutta kulttuuria itseensä niin paljon kuin suinkin ehtii, mutta flunssan jälkeen kyllä totean että on parempi varata aikaa myös lepäämiseen. Alkuaikoina jopa enemmän kuin normaalisti Suomessa tarvitsisi. Nyt olen kuitenkin taas täysissä voimissani ja voin jatkaa kohti uusia seikkailuja!
~ Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti