Clubien kautta sademetsiin

Yliopistolta voi löytää vaikka minkälaista toimintaa, kunhan vaan juttelee ihmisille. Ulkomaalaisena sinua pyydetään muutenkin lähes kaikkeen mukaan, joten haastavampaa voi olla valita että mihin jättää menemättä. Esittelen tässä muutaman järjestön, jonka toiminnassa olen ollut mukana.

 

MEGA (Mutuelle des Étudiants Géographes d’Antananarivo) on maantieteilijöiden ainejärjestö. Se järjestää laitoksen opiskelijoille kaikenlaista aktiviteettia urheilusta bileisiin. Urheilutoiminta on ehkä kaikista näkyvintä, sillä joka keskiviikko pelataan joko laitoksen sisäistä jalkapallo- tai koripallosarjaa, tai sitten maantieteilijät kohtaavat jonkun toisen yliopiston joukkueen. Maantieteilijät ovat myös hyvin innokkaita kannustamaan omia joukkueitaan! 

Laitoksellamme toimii myös Club Vintsy, joka on WWF:n kanssa yhteistyötä tekevä ympäristökerho. Se järjestää ympäristökasvatusta, retkiä ja muuta aktiviteettia opiskelijoiden toiveiden perusteella. Olemme muun muassa kunnostaneet kampuksen piha-alueita puhdistamalla niitä roskista ja istuttamalla kasveja. Kerhon opiskelijat pitävät keskenään myös English Clubia, sillä todella moni olisi halukas oppimaan englantia. Englannin opetus on ranskankielisessä koulumaailmassa hyvin vähäistä, ja varsinkin keskustelu tuottaa vaikeuksia. Olen käynyt English Clubissa muutamaan otteeseen vetämässä keskustelua.

Järjestimme Club Vintsyn kanssa myös "Garden Partyn" kerätäksemme rahaa yhteistä retkeä varten. Viime viikolla tämä retki sitten toteutui ja lähdimme bussilla kohti Ranomafanan sademetsiä. Tuli hieman edellinen opintomatka mieleen odotellessamme kuudelta aamulla bussia yliopistolla vain todetaksemme että se on edelleen korjaamolla ja saapuu joskus yhdeksän aikaan. Paluumatkan vaikeudet olisi pitänyt osata ennustaa jo siinä vaiheessa, sillä bussi tietysti hajosi ja vietimme koko aamupäivän pikkukylässä, joka sattui onneksi kohdalle juuri sillä hetkellä. Kaikki tämä kuitenkin stressasi minua yllättävän vähän, joten ehkä malagassien mentaliteetti alkaa tarttua! Hyvin se aika kului pelaillessa ja kuunnellessa muiden lauleskelua kolmen kitaran ja rummun säestämänä. 

Itse Ranomafana oli huikea! Ylipäänsä ihana nähdä pitkästä aikaa metsää, ja sademetsä on tietenkin vielä miljoona kertaa jännittävämpi (kuva 1). Ranomafanasta löytyy eksoottisten kasvien ja eläinten lisäksi myös kuumavesilähteitä, joissa pääsimme uiskentelemaan. Sitten toteutimme vielä pienen kyselytutkimuksen sademetsän keskeltä löytyvässä pikkukylässä ja tutustuimme ValBio-tutkimuskeskuksen toimintaan.  Ei uskoisi kuinka paljon tunteita keskuksen aulan pöydällä seisova Aalto-malja voi herättää! Tutkimuskeskus toimii siis yhteistyössä Helsingin yliopiston, Stony Brook Universityn (USA), sekä Antananarivon ja Fianarantsoan yliopistojen kanssa. Vinkkinä kaikille biologeille, maantieteilijöille ja muillekin tutkijoille, joita tämä ympäristö kiinnostaa!

 

Kuva 1. Ranomafanan kansallispuistossa.

Sitten palataan Tanaan ja vielä yhteen järjestöön. ISF (International Shama Fihavanana) on kansainvälisten opiskelijoiden perustama yhteisö, joka ei kuulu millään tavalla yliopiston piiriin. Löysin sinne komorilaisten opiskelijoiden kautta, ja tällä hetkellä järjestössä onkin itse asiassa vain malagasseja, komorilaisia ja minä. Tarkoituksena on tutustua toistensa kulttuureihin esimerkiksi ruuanlaiton ja erilaisten esitelmien kautta.

Viikonloppuna pidin ISF:lle lyhyen esitelmän ja ryhmäkeskustelun kulttuurieroista yleisesti, ja pääsin hyödyntämään Suomessa keräämääni kokemusta kansainvälisyyskasvatuksesta. Jos aihe kiinnostaa tarkemmin, niin katso tämä linkki (erityisesti kohta "Hofstede's Cultural Dimensions"). Tiedoista on ollut itsellekin hyötyä, kun on pohtinut kulttuurierojen eri aspekteja ja osannut sitten suhtautua erilaisiin tilanteisiin paremmin.

Tässäpä nyt olivat ne clubit, joissa olen itse viettänyt täällä eniten aikaa! Muita löytyy varmasti joka laitokselta aina raamattu- ja kuvataidekerhosta alkaen. Suosittelen liittymistä johonkin, ellei sitten halua viettää vaihtovuottaan yksin pohdiskellen. Joka tapauksessa kerhotoiminta on hyvä tapa integroitua ja tutustua kanssaopiskelijoihin, ja kansainvälisiltä opiskelijoilta saa myös arvokasta vertaistukea.

~ Nina 

Valtio, ja kun sitä ei ole

Monet ovat kyselleet, mikä tämän saaren poliittinen tilanne sitten on, kun vastaukseni moneen asiaan on ollut että "se johtuu tästä poliittisesta tilanteesta". No, tässä on oma näkemykseni tiivistettynä.

Madagaskar on itsenäistymisensä jälkeen (1960) elänyt kriisistä toiseen. Viimeisin tilanteen kärjistyminen nähtiin vuonna 2009, kun Antananarivon entinen pormestari Andy Rajoelina syrjäytti vallassa olleen presidentti Marc Ravalomananan. Ravalomanana lähti maanpakoon Etelä-Afrikkaan ja siellä on ja pysyy edelleenkin. Rajoelina puolestaan muutti Madagaskarin perustuslakia ja hyväksytti sen epäilystä herättäneellä kansanäänestyksellä. Tapahtumien seurauksena Madagaskar erotettiin Afrikan Unionista ja muutkin ylikansalliset elimet asettivat sanktioita ja leikkasivat kehitysapua. Arvata saattaa, että maa lähti ajautumaan entistä syvemmälle köyhyyteen. 

Neljä vuotta on kulunut sekasorrossa, mutta tilanteeseen nähden melko rauhallisesti. Malagassit näyttävät tällä hetkellä elävänsä kukin omaa elämäänsä. Kun valtio ei valvo, niin jokainen tekee mitä huvittaa ja mihin kykenee. Poliitikkoihin ei jakseta uskoa, sillä yleisen mielikuvan mukaan politiikkaan lähtevät mukaan vain ne, jotka haluavat rikastua. Ensimmäinen poliittinen keskustelu, jonka täällä kävin, oli että "tiesitkö muuten että meidän väliaikainen presidentti Andy Rajoelina oli ennen ammatiltaan DJ?". 

Ilman valtion kontrollia kuilu rikkaiden ja köyhien välillä vain kasvaa. Ruoka, työpaikat ja koulunkäynti ovat ensimmäisenä pois kaikista köyhimmiltä. Kerjäläisten määrä kaduilla on kasvanut. Ehkä pahinta on, että monikansalliset yritykset ovat huomanneet tilaisuutensa tulleen, ja syöksyneet Madagaskarille ottamaan kaiken hyödyn tilanteesta irti. Kun ei ole selvää mitä laki sanoo tai jos laki sanoo hyvin vähän, on helppo kerätä mm. maaperän rikkaudet omaan taskuun maksamatta oikeastaan mitään Madagaskarin valtiolle. Korruption kukoistaessa on myös helppo maksaa esimerkiksi sataman työntekijöille ja salakuljettaa harvinaista ruusupuuta (Dalbergia baronii) ulkomaille. Tai jättää huomioimatta tehdastyöntekijöiden oikeudet ja turvallisuuden maksimoidakseen voitot. Ei kukaan kuitenkaan tule valvomaan asiaa. Samanaikaisesti valtion suurimmat tulonlähteet pienenevät, kun turistit välttelevät saarta peläten turvallisuutensa puolesta.

Kansainvälisesti Madagaskar on sentään onnistunut saavuttamaan jonkinlaisen sovun, sillä kehitysapua virtaa jälleen maahan. Ilmeisesti Andy Rajoelina hyväksyttiin "väliaikaishallinnon presidentiksi", ja tämä oli kaikille osapuolille ihan okei. Vaaleja on kuitenkin aina siirretty eteenpäin syystä jos toisestakin. Nyt kuitenkin näyttää siltä että ne olisivat oikeasti tulossa! Vaalipäiväksi on määrätty lokakuun 25. päivä. (Täytyy pitää sormet ristissä ja koputtaa puuta ym. että ne nyt sitten varmasti vihdoin järjestettäisiin.)

Kansainvälinen yhtöisö eliminoi vaaleista sekä Andy Rajoelinan että ex-presidentin vaimon Lalao Ravalomananan. Kumpikin puolue asetti uudet ehdokkaat, mutta myös edelliset ovat kampanjoissa voimakkaasti mukana. Myös pitkäaikaisen sosialistihallitsijan Didier Ratsirakan sukulainen Roland Ratsiraka on vaaleissa ehdolla. Itse Didier Ratsiraka eliminoitiin. Jotkut ovatkin sanoneet, että suurin voittaja näissä vaaleissa on kansainvälinen yhteisö, ja että Madagaskar toimii vain pelinappulana. 

Mutta Antananarivon kadut ovat tosiaan täyttyneet vaalimainoksista ja vaalipropaganda-autot ajelevat jatkuvasti tästä asunnon ohitse (kuva 1). Parasta on, että ehdokkaita on sellaiset 33 kappaletta ja lähes jokaisella ehdokkaalla on oma tarttuva vaalibiisinsä! Näitä rytmikkäitä "yhdessä voimme voittaa"-kappaleita tulee sitten televisiosta peräjälkeen. Sanomalehdet ovat televisiokanavien tavoin melko puolueellisia, eli kirjoittavat usein vain tietyistä ehdokkaista. Tämä kaikki on todella mielenkiintoista seurattavaa omasta näkökulmastani, mutta samalla toivon todella että kaikki menisi hyvin loppuun asti ja vaalit olisivat edes niin rehelliset kuin ne näissä oloissa voivat olla.

Kuva 1. Vaalimainoksia Ampefilohan kaupunginosassa. Lähes joka aamu edellisten päälle on liimattu uudet.

Viime viikolla sain myös kokea konkreettisesti mitä tapahtuu, kun valtio on siinä tilassa ettei kykene hoitamaan velvollisuuksiaan. Opiskelijat aloittivat lakkoilun, sillä eivät olleet vielä kertaakaan saaneet opintotukiaan tämän lukuvuoden aikana. Yliopistolla ei järjestetty luentoja, sillä tie tukittiin ja opiskelijat heittelivät kiviä, jos joku yritti kampukselle. Ainakin neljänä päivänä poliisi tuli paikalle ja hajoitti väkijoukon kyynelkaasun avulla (kuva 2). Vaikka olimme kirjaston suojissa kavereideni kanssa, niin kaasua tuli ikkunoista sisään ja saimme siitä osamme. 

Kuva 2. EMMO-REG -joukot kampusalueella rauhoittelemassa tilannetta.

Ei se ollut kovin mukavaa, mutta toisaalta ymmärrän opiskelijoita erinomaisesti. Varsinkin heitä, jotka tulevat maaseudulta ja asuvat kaupungissa ihan yksin. Ilman opintotukea ei oikein tiedä millä sitä eläisi. Kaikki kuitenkin päättyi toistaiseksi hyvin, sillä tällä viikolla kaikille jaettiin kahden ensimmäisen kuukauden tuet. Nähtäväksi jää, millon loput tuet tulevat, ja mitä opiskelijoiden on tehtävä ne saadakseen. Sitä ennen toivon, että vaalit todellakin meneisivät hyvin, ja Madagaskarille saataisiin oikeasti enemmistön etua ajatteleva hallitus. 

Lopuksi muistutan vielä, että tämä on vain minun näkemykseni tilanteesta, ja että en todellakaan ole perillä kaikesta mitä täällä tapahtuu! Mutta jostain sentään ainakin luulen olevani. Toinen suomenkielinen versio Madagaskarin tilanteesta löytyy esimerkiksi tutkija Tuomas Aivelon muutama vuosi sitten kirjoittamasta blogista.

~ Nina