Puoliväliorientaatio

Taas täytyy todeta, ettei tätä ajan kulua voi uskoa. Apua. Siis puoliväli. Koska edelleenkin tykkään analysoida kulttuurijuttuja, niin päätin pitää itselleni pienen puoliväliorientaation, sellaisen jonka yleensä järjestämme vaihto-oppilaille Suomessa. Ehkä se auttaa saamaan loppuajasta Madalla vielä enemmän irti.

Ihan ensin, kuvassa 1 näkyy piirtämäni ”kulttuuriin sopeutumisen käyrä”, jossa olen arvioinut mielialaani menneinä kuukausina. Kuten näkyy, käyrä heittelee aika lailla. Täytyykin todeta että täällä olen elänyt mahtavia hetkiä, mutta toki mukaan on mahtunut myös vaikeuksia ja koti-ikävää. 

Kuva 1. Alamäkiä löytyy, mutta ylämäkiä sitten vähintään yhtä monta!

Mainitakseni joitakin esimerkkejä, sanoisin että mieliala on ollut korkeimmillaan kun on tullut hyvin toimeen perheen ja kavereiden kanssa, huomannut ymmärtäneensä malagassia tai oivaltanut jonkin olennaisen asian kulttuurista, päässyt matkustamaan ja näkemään monipuolisesti Madagaskaria, sekä päässyt ensimmäistä kertaa ranskankielisestä tentistä läpi.

Kaikista ikävimpiä hetkiä puolestaan ovat olleet ne, kun on ollut todella väsynyt, eikä ole yhtään ymmärtänyt miksi jokin asia tehdään niin eri tavalla kuin mihin on itse tottunut. Toisaalta myös päivä, jolloin Internet-yhteys ja lämpimän veden tulo katkesivat samanaikaisesti kotona, oli aika mieleenpainuva. (Nettiyhteys on siis edelleen poikki, mutta lämminvesisäiliö korjattiin muutaman viikon sisään.) Sähkökatkokset ja rankkasateet puolestaan ovat olleet tähän asti ihan jännittäviä, vaikka on niilläkin haittapuolensa.

Toiseksi, pohdin kokemuksiani ja oivalluksiani neljällä eri tasolla: personal, interpersonal, intercultural ja global (kuva 2).

Kuva 2. Kansainvälisyyskasvatuksen neljä tavoitetasoa. 

(Lähde: http://www.afs.org/afs-and-intercultural-learning/afs-educational-goals/)

1. Personal realm

Eli toisin sanoen mitä olen oppinut itsestäni täällä ollessani. Vähintäänkin sen, että minulla on vielä paljon opittavaa itsestäni ja maailmasta. Uusia tilanteita tulee jatkuvasti, joissa tuntee itsensä ihan pikkulapseksi: epävarmaksi ja tietämättömäksi. Mutta ne juuri ovat niitä hetkiä, kun kasvaa eniten!

Minusta on täällä ollessani tullut ainakin kärsivällisempi ja stressaan paljon vähemmän. Olen myös huomannut loppujen lopuksi olevani aika hiljainen ja kuuntelevainen maailman mittakaavassa (tosin osa johtuu kyllä varmasti kielimuuristakin). Yksi asia, joka selittää vaikeita hetkiä, on kenties se että olin Suomessa jo tottunut elämään aika itsenäisesti, ja siksi oli hieman hankalaa sopeutua perhe-elämään, ja vieläpä aika erilaisiin tapoihin ja kulttuuriin. Viimeisenä täytyy mainita vielä se, etten enää säikähdä kaiken maailman eliöitä (hämähäkkejä, sisiliskoja..) törmätessäni niihin huoneessani! Sisiliskoja tulisi itse asiassa kohdella kuin kavereita, sillä ne syövät hyttysiä ja kärpäsiä.

2. Interpersonal realm

Itseni ja muiden välisestä kommunikaatiosta, sekä yleensä muista ihmisistä olen oppinut ehkä eniten kieleen liittyviä asioita. Ja sen, mitä ilmeet ja eleet, sekä hiljaisuus kertovat! Varsinkin alussa tuli opittua lukemaan ihmisten elekieltä, kun ei vielä ymmärtänyt lähes sanaakaan keskusteluista. Olen myös huomannut, miten erilaiset eleet toimivat eri kulttuureissa, ja mitä on epäkohteliasta sanoa ja mitä puolestaan sanotaan hyvinkin vapaasti. Poskisuudelmat eivät tunnu enää niin väkinäisiltä kuin aluksi, enkä enää ota esimerkiksi ulkonäkööni liittyviä kommentteja niin vakavasti.

Tuntuu myös, että ihmisiä on helppo lähestyä, oli kyseessä kuka tahansa. Ylipäänsä kommunikoinnin merkityksen ymmärtäminen on ollut yksi suurista oivalluksistani täällä! Tarkoitan sillä siis, että olen todella huomannut, kuinka paljon mahdollisuuksia aukeaa, kun vain rohkeasti ottaa ihmisiin yhteyttä. Päinvastaisena esimerkkinä myös se, kuinka paljon menettää, kun yhteyttä ei ole (päällimmäisenä Internetin puuttuminen yliopistolla ja kotona; toisin sanoen pistän nykyään tieteen nopean kehittymisen lähes kokonaan Internetin ansioksi).

3. Intercultural realm

Sitten vähän laajempiin kokonaisuuksiin. Malagassikulttuuri poikkeaa suomalaisesta monella eri tavalla, mutta pikku hiljaa se on auennut minullekin. Näkyvimpinä ehkäpä musiikki ja ruokakulttuurit, käytöstavat jne. mutta pinnan alla on paljon muutakin!

Ensimmäisenä tulee mieleeni aikakäsitys. Täällä ei stressata aikatauluista, aikatauluja ei edes pahemmin ole. Kalenterini on pysynyt tyhjillään, sillä suunnitelmat lyödään lukkoon yleensä vasta päivän-paria ennen itse tapahtumaa. Myöhästyminen ei ole niin vakavaa, ja odotteluun ja istuskeluun käytetään paljon aikaa. Maailma ei kaadu, jos bussi hajoaa ja myöhästyy muutaman tunnin (VR:n ja HSL:n työntekijät voisivat ehkä harkita mukavaa työilmapiiriä Madagaskarilla).  Aina on aikaa pysähtyä juttelemaan tuttujen ihmisten kanssa.

Toisena nostan esiin jakamiskulttuurin ja yhteisöllisyyden. Jos sinulla esimerkiksi on ruokaa, niin oletuksena on, että tarjoat siitä automaattisesti kaikille. Se on tapa, ja mikäli et tarjoa niin luultavasti sinulta tullaan kysymään, että saisiko maistaa vähän. Tämä tuntui aluksi ärsyttävältä, mutta nyt olen tottunut varaamaan aina hieman ylimääräistä mukaani ja pyydän jo muiltakin sujuvasti oman osuuteni. Sukulaiset vierailevat toistensa luona usein ja ovat osa perhettä, meillä käy joku lähes joka päivä. Ovia pidetäänkin päivisin auki. Kulttuuriin sisältyy myös erilaisia yhteisöllisiä tapoja, kuten vaikkapa yliopistolla eri vuosikurssien laulut ja taputusrytmit.

Viimeinen suuri ero, jonka nostan tässä esille, on tuottanut minulle ehkä erityisesti vaikeuksia. Täällä on ihan erilainen tapa organisoida asioita.  Suomalaiset jakavat tehtävät jokaiselle ennen kuin aloittavat työt, malagassit puolestaan tarttuvat kukin työhön ilman suurempia ohjeita ja kuin ihmeen kaupalla kaikki toimii yhteen. Ei ole vielä täysin auennut minulle että miten tämä tapahtuu, ja usein teenkin jotain väärin kun yritän toimia oma-aloitteisesti ilman ohjeistusta. Varsinkin perheessä tämä on tuottanut hankaluuksia, kun yritän osallistua kotitöihin, mutta kukaan ei näe tarvetta ohjeistaa siihen millään tavalla. Kun kysyn että voinko auttaa, saan vastauksen että ei tarvitse (koska olisi epäkohteliasta pyytää apua), mutta sitten kuitenkin kaikki olettavat että osallistun. Koko ajan kuitenkin sujuu paremmin!

Täytyy vielä todeta että suomalaisessa ja madagaskarilaisessa kulttuurissa on paljon samaakin, ja monesti on tuntunut että ehkä olin edellisessä elämässäni malagassi. Täällä ollaan esimerkiksi hyvin kohteliaita ja ihmiset ovat myös tietyllä tavalla ujoja, mikä varsinkin muistuttaa minua koti-Suomesta. 

4. Global realm

Tekstistä on venynyt jo todella pitkä, joten kenties tiivistän tämän viimeisen kohdan avaamatta oivalluksiani sen kummemmin. Jääpähän jollekin sitten enemmän oivallettavaa, jos joku joskus eksyy tänne tai muualle vaihtoon. Lyhyesti ja ytimekkäästi:

- Kaikki asiat ovat loppujen lopuksi kytköksissä toisiinsa, kaikella on merkitystä kaikkeen. 

- Kaikki on suhteellista (esim. pitäisikö antaa rahaa lapselle kadulla että hän saisi ruokaa, vai rahoittaa opiskelijan Internetin käyttöä yliopistolla että valtio kehittyisi tieteen välityksellä).

- Mitä oikeasti tarkoittaa ja ei tarkoita sana ”kehitysmaa”.

Tuntuu, että maailmankuvani on taas tarkentunut huomattavasti, ja että motivaationi ja uskoni tekemiini asioihin on kasvanut todella paljon. Tästä on kuin onkin siis erinomaista jatkaa!

~ Nina