Fyysinen kulttuurishokki

Vietin viime viikon melko pahassa flunssassa. En oikein tiedä mistä tauti sai alkunsa, mutta annoin sille nimeksi "fyysinen kulttuurishokki", sillä luulen sen olleen kehoni reaktio kaikkeen siihen, mitä tähän asti on tapahtunut. Sillä olin todellakin väsynyt ja kun vihdoin koitti perjantai, nukuin koko päivän. Nousin ylös ainoastaan syömään ja sitten jatkoin sängyn pohjalla. 

Sain pienen muistutuksen siitä, kuinka väsyttävää elinympäristön yhtäkkinen vaihtaminen voi olla. Ensinnäkin kieli, jolla hoitaa kaikki päivittäiset asiansa. Ranska on sujunut yllättävän hyvin, mutta kyllä se vaatii veronsa. Väsyneenä on aina paljon hankalampaa muodostaa kunnon lauseita keskustellessa, ja luentojen loppupuolella on paljon enemmän sanoja, jotka menevät minulta ohi. Lisäksi suomi, englanti ja ranska sekoittuvat, vaikka toisaalta myös tukevat ajatuksiani. Yritän myös kovasti opetella malagassia, joka tietysti kanssa kuluttaa energiaani. 

Toisena nostan esille ilmaston. Vaikka talvi ei olekaan erityisen kylmä, niin täällä on paljon kosteampaa kuin Suomessa. Kun taloja ei ole lämmitetty, niin varsinkin yöllä saattaa helposti vilustua. Antananarivo on ilmeisesti myös rakennettu osittain suon päälle, joten se selittää kosteuden lisäksi myös hyttyset. Nyt olen alkanut nukkua sukat jalassa ja ostin myös hyttysverkon, niin saan paremmin unen päästä kiinni eikä tarvitse joka yö ryhtyä hyttysjahtiin ennen nukkumaanmenoa. 

Ylipäänsä kaikkiin uusiin rutiineihin sopeutuminen ottaa aikansa. Olen tavannut niin paljon uusia ihmisiä että kaikkien nimien muistaminen on mahdotonta. Lisäksi haluaisi antaa hyvän ensivaikutelman itsestään, vaikka hymyileminen flunssaisena ei aina huvittaisikaan. On varmasti monia muitakin asioita jotka vaikuttavat, joita en itse ole edes tiedostanut, vaikkapa erilaiseen julkiseen liikenteeseen tottuminen, ilmansaasteet ja niin edelleen. 

Tietenkin haluaisi myös nähdä ja kokea kaikkea, ahmia uutta kulttuuria itseensä niin paljon kuin suinkin ehtii, mutta flunssan jälkeen kyllä totean että on parempi varata aikaa myös lepäämiseen. Alkuaikoina jopa enemmän kuin normaalisti Suomessa tarvitsisi. Nyt olen kuitenkin taas täysissä voimissani ja voin jatkaa kohti uusia seikkailuja!

~ Nina

Ensimmäinen kouluviikko

Yliopistolla menin ihan ensimmäisenä tapaamaan vaihtokoordinaattoria, koska hän oli ainut henkilö joka oli vastannut sähköposteihini. Hän olikin hyvin avulias ja lähetti minut tapaamaan maantieteen laitoksen johtajaa. Johtaja ei ollut maanantaina paikalla, joten sovimme tapaamisen tiistaiaamuksi. Siitä lähtien tapasinkin hänet joka arkiaamu tällä viikolla.

Oli tosiaan aika paljon ihmisiä tavattavana ja papereita täytettävänä että saimme kirjattua minut ensinnäkin yliopiston listoille ja sen lisäksi eri laitosten kursseille. Maantieteen lisäksi luen ainakin ranskaa, ja ehkä vähän malagassia, jos saamme ryhmän kasaan. Minun piti myös maksaa "inscription"-maksu laitokselle, joka on ulkomaalaisilta opiskelijoilta 90 000 ariaria (noin 30 euroa). Lisäksi päiviin on mahtunut paljon odottelua eri paikoissa.

Ensimmäinen oppituntini oli "Géoéconomie de Madagascar". Minua oli varoiteltu etukäteen että saatan olla aika outo ilmestys, ja niinhän siinä kävi että astuessani luentosaliin opiskelijoiden joukosta kuului kunnon kuohahdus ja jotkut huutelivat "vazaha", mikä tarkoittaa malagassiksi ulkomaalaista henkilöä. Ilmeisesti ainakaan maantieteen laitoksella ei ole vähään aikaan ollut vaihto-opiskelijoita, vaikka täällä on kyllä joitakin opiskelijoita Komoreilta suorittamassa tutkintoa. Vastaanotto oli kuitenkin ennen kaikkea hyvin positiivinen ja monet tulivat heti luokseni juttelemaan ja näyttivät mihin voin istua.

Luennot ovat tähän mennessä olleet todella pitkiä, kahdesta ja puolesta tunnista yli kolmen tuntiin ilman taukoja. Niitä voi olla myös lauantaisin ja sunnuntaisin ja klo 16 alkaen. Luennoitsija kertoo ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja. Myöhässä tulijat saatetaan heittää ulos luokasta, joten kannattaa olla koululla hyvissä ajoin ja ottaa huomioon ruuhka-ajat (joita on myös vähän vaikea ennustaa). Toistaiseksi luentojen asia on ainakin ollut hyvin mielenkiintoista, vaikka välillä pitääkin keskittyä toden teolla pysyäkseen perässä ranskan kielellä. 

Meillä on myös itsenäistä työskentelyä pienryhmissä, ja ryhmä, johon opettaja laittoi minut, on ollut todella mukava ja avulias! Kaikki huolehtivat koko ajan että tiedän mihin olen menossa ja pääsen turvallisesti paikasta toiseen (varsinkin jos luennot loppuvat vasta pimeällä), ja että ymmärrän tarvittavat asiat yliopistolla. Opiskelijat tietävät myös, missä on puhtaimmat paikat syödä lounasta, meidän tiedekunnassa on esimerkiksi hyvä pieni "cafeteria". Kaikki myös kyselevät paljon Suomesta, ja piti jo vähän lueskella Wikipediaa kun laitoksen johtaja alkoi kysellä Suomen tuonti- ja vientituotteista. Vein laitokselle myös Suomi-aiheisen kirjan ja opiskelijoille salmiakkia.

Tällaista täällä heinäkuussa 2013, toivottavasti Suomessa on hyvät lomailukelit!

~ Nina

Saapuminen

Täällä ollaan! Ensimmäinen ajatukseni lentokentällä oli: "wow, tosi paljon tähtiä taivaalla!". 

Matka sujui ongelmitta, vaikka vaihtoaika Pariisissa oli vain tunnin mittainen. Lentokoneessa piti täyttää muutama lappu, mihin tuli mm. henkilötietoja, asuinpaikka Madagaskarilla ja allekirjoitettu vakuutus siitä, ettei ole matkustanut maissa, missä esiintyy keltakuumetta (jos ei ole rokotetta). Antananarivon lentokentällä Ivatossa pääsin nopeasti läpi, koska olin hankkinut viisumin etukäteen Madagaskarin suurlähetystöstä Saksasta. Nettisivuilla on hyvät ohjeet viisumin hankkimista ja maksamista varten.

Oli helpotus, että minua oltiin vastassa. Kun astuin ovista ulos, minut ympäröi suuri joukko tuijottavia ihmisiä, jotka pitelivät kylttejä saapuvia matkustajia varten. Jostain työntyi host siskoni käsi ja veti minut kaikkien keskeltä pois. Lähdimme kotia kohti työnnettyämme ensin auton käyntiin :)

Löysin perheen, jossa parhaillaan asun, amerikkalaisen ystäväni kautta Facebookissa. Hän oli asunut perheessä ollessaan Madagaskarilla. Halusin nimenomaan asua perheessä, koska siten oppisin nopeammin maan tavoille. Minulla kävi siis hyvä tuuri! Alustavasti olemme sopineet, että asun täällä kaksi kuukautta. Asunto sijaitsee Andavamamban kaupunginosassa, noin 6 km yliopistolta. Täällä on kaikki perustarpeet elämistä varten, ja suureksi ilokseni myös Internet-yhteys, jota monella ei ole. 

Aina ennen auringonlaskua suljemme ovet ja ikkunat, ettei hyttysiä tulisi sisälle. Silti niitä tulee jonkun verran, ja ne häiritsevät nukkumista aika tavalla, joten kannattaa yrittää hankkiutua niistä eroon ennen kuin sammuttaa valot. Suurin osa madagaskarilaisista on vastustuskykyisiä malarialle. Perheen äidin mielestä minun kannattaa syödä malariaa ehkäisevää lääkettä varmuuden vuoksi, vaikka kaupungissa ei olekaan niin suurta tartuntavaaraa kuin maaseudulla. Oli siis hyvä, että otin 9 kk varten Lariamia Suomesta mukaan, vaikka jotkut pitivät sitä tarpeettomana.

Rahaa sain ensimmäisen kerran vaihdettua host veljeni avulla, sillä hän tarvitsi euroja ja minä ariareja. 1 euro on tällä hetkellä noin 2800 ariaria, joten on hieman hankalaa laskea, kuinka paljon mikäkin maksaa. Ensimmäiseksi ostin SIM-kortin, joka toimii myös omassa puhelimessani. Se maksoi alle euron ja siihen voi ladata haluamansa summan rahaa melkein miltä katukojulta tahansa. Tällä hetkellä Antananarivossa on kolme liittymää (Orange, Telma ja Airtel), joista kahta ensimmäistä käytetään kuulemma eniten. Ostimme minulle Telman SIM-kortin, joten toiseen Telman liittymään soittaminen on halvinta. 

Tänään kävin ensimmäistä kertaa yliopistolla ja tapasin vaihtokoordinaattorin. Lähdimme etsimään maantieteen laitoksen johtajaa hänen assistenttinsa kanssa, mutta johtaja oli juuri kokouksessa. Huomenna uusi yritys!

~ Nina

Kaksi päivää lähtöön

Heip!

Tämän blogin on tarkoitus olla suomalaisen vaihto-opiskelijan näkökulmasta kirjoitettu katsaus Antananarivon yliopistoelämään ja ylipäänsä elämään Madagaskarilla. Blogi kertoo vaihdostani yleisluontoisesti, ja siitä on toivottavasti apua kaikille, jotka pohtivat mahdollista omaa vaihtoa kohteenaan Madagaskar. Blogi linkitetään Helsingin yliopiston Flammaan ja tämän blogin kautta voi olla myös suoraan yhteydessä minuun, mikäli akuutteja kysymyksiä herää.

Tänä vuonna tilanne on hieman erikoinen, sillä olen lähdössä matkaan vasta nyt. Yleensä lukuvuosi on alkanut Antananarivossa jo maaliskussa, mutta viime vuosien poliittisen tilanteen, sekä yliopistoakin koskeneiden lakkojen vuoksi opintojen alku viivästyi tähän saakka. Tänään kaikki näyttää kuitenkin hyvältä, ja minun pitäisi päästä matkaan torstaiaamuna!

Muusta ei sitten paljon olekaan tietoa, mikä tässä niin jännittävää onkin. :) Palataan asiaan, kun pääsen perille ja saan Internet-yhteyden toimimaan!

~ Nina