(Kieli)politiikkaa

Madagaskar on vihdoin saanut virallisesti uuden presidentin. Neljän vuoden väliaikaishallinnon päättyessä valtion johtoon astuu Hery Vaovao eli ”Uusi Voima”, oikealta nimeltään Hery Rajaonarimampianina (kuva 1).

 Kuva 1. Madagaskarin uusi presidentti (kuva: reuters.com).

Miten tähän päädyttiin ja mitä seuraa tulevaisuudessa? Ainakin kriisi on nyt nimellisesti ohi, mikä on kaikille huojennuksen paikka. Siitä, nouseeko joku osapuoli osoittamaan mieltään, ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta huhuja kylläkin liikkuu. ”Epäreilua, epärehelliset vaalit, tulosta ei voi hyväksyä,” on kuulunut siitä lähtien kun alustavia tuloksia alettiin julkistaa.

Vaalien toinen kierros järjestettiin 20. joulukuuta, jo kuukausi sitten. Kun kerran oli tilaisuus järjestää vaalit, niin eduskuntavaalit järjestettiin samana päivänä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen presidentinvaalin kaksi kärkimiestä olivat – yllätys yllätys – molempien ex-presidenttien puolueiden asettamat ehdokkaat. Jean-Louis Robinson sai 21,10 % ja Hery Rajaonarimampianina 15,93 % äänistä. Malagassien silmissä tilanteeseen liittyi myös taikauskoa, Robinsonin äänestysnumero kun oli 33 ja Rajaonarimampianinan 3. Siitä saadaan nopeasti 333, mikä taas on puolet numerosta 666. Spekuloitiin, olivatko ehdokkaat tahallaan valinneet juuri nämä numerot.

Mutta, toisella kierroksella kilpailu oli joka tapauksessa huikean tiukka. Lopulta tulos kääntyi: Rajaonarimampianina sai 53,50 % ja Robinson 46,50 % äänistä. Vahvistettu lopputulos on tietenkin se millä on enää viime kädessä merkitystä, ja siten herra Rajaonarimampianina ottaa ohjat käsiinsä Madagaskarilla. Ihan ”Uudeksi Voimaksi” ei tätäkään miestä voi kyllä kutsua, juuret kun ovat vankasti edellisessä hallitsijassa kiinni. Rajaonarimampianina toimi väliaikaishallinnon valtionvarainministerinä ja ex-presidentti Andy Rajoelinasta povataan jo pääministeriä. Se vasta olisikin uudistus! 

Karkeasti kun jakaa, niin Rajaonarimampianina oli rannikoiden asukkaiden suosiossa Robinsonin kahmiessa äänisaaliita ylänköalueilta. Kavereideni mukaan siihen vaikutti muun muassa se, että entinen DJ Andy Rajoelina oli houkutellut kampanjaan mukaan kasan Madagaskarin kuuluisimpia artisteja, joista suurin osa on kotoisin rannikoilta. Tuloksia äänien jakautumisesta voi katsella tarkemmin tästä linkistä. Mielenkiintoista on myös se, että esimerkiksi Facebookissa Robinsonilla on yli 22 000 fania ja Rajaonarimampianinalla suunnilleen puolet vähemmän, noin 11 500 fania. Kertooko tämä mahdollisesti siitä, että ylänköalueen asukkailla on helpommin pääsy Internetiin, vai siitä, että Robinson oli erityisesti nuorten suosiossa? Vai jostain ihan muusta?

Vaalitulokseen liittyy maallikonkin silmissä erinäisiä epäkohtia. Äänestysprosentti oli ensimmäisellä kierroksella 61,56 %, mutta laski toiselle kierrokselle 50,67 %:iin. Lisäksi äänestyslistoilta puuttui arvioiden mukaan 2-3 miljoonan äänestyskelpoisen madagaskarilaisen nimi, eivätkä he siis kyenneet äänestämään lainkaan. Huhujen mukaan listat oli koottu kulkemalla ovelta ovelle, ja jos ei sattumalta ollut kotona juuri silloin, jäi listan ulkopuolelle. Summatakseni vielä miten vaaleja voitetaan: äänestysikäisiä oli arviolta 11 miljoonaa, joista alle 8 miljoonaa ihmistä oli vaalilistoilla. Heistä alle 5 miljoonaa äänesti ensimmäisellä kierroksella ja alle 4 miljoonaa kävi vaaliuurnalla toisella kierroksella. Demokratiaa? Huhuja liikkuu myös siitä, että nimenomaan ylänköalueilla useamman ihmisen nimi puuttui listoilta.

Voisi kuvitella, että tämä on jo ihan riittävä sotku, mutta vaaleihin liittyy vielä huimasti Madagaskarin ulkopuolelta tulevia taustavaikuttajia. Avoimesti tunnustettiin, että Rajaonarimampianinan takana ovat ranskalaiset ja Robinsonin takana puolestaan amerikkalaiset. Tähän liittyy erityisesti Madagaskarin kielikysymys. Ex-presidentti Marc Ravalomananan aikana englanti nostettiin kolmanneksi viralliseksi kieleksi ranskan ja malagassin ohelle, mutta Andy Rajoelinan hallitessa se jälleen poistettiin.

Itse olen täällä ollessani päätynyt siihen tulokseen, että vahva äidinkielen osaaminen toimii kaiken pohjana. Nykyään Madagaskarin kouluissa opetetaan kaikki oppiaineet ranskaksi, vaikka eri lähteiden mukaan arviolta vain 15-20 % malagasseista puhuu sujuvasti ranskaa. Ei siis mikään ihme jos moni jättää koulun kesken, kun opettaja on pakotettu puhumaan ranskaa, vaikka kukaan oppilaista ei ymmärtäisi mitään. Tosin (onneksi) moni opettaja poikkeaa säännöistä ja selittää malagassiksi. Voisi olla ihan valtion kehityksen kannalta tärkeää, että opetus vaihdettaisiin malagassiksi. Nyt valta säilyy ranskaa osaavalla eliitillä, koska muut eivät ole edes kielen puolesta kykeneviä astumaan näihin virkoihin.

Koko englanti-ranska – ”valtataistelu” pitäisi siis mielestäni unohtaa ja keskittyä ensin siihen malagassiin. Mutta ehkä Yhdysvallat ja Ranska eivät näe kysymystä samalla lailla kuin minä suomalaisena. Heille siinä on luultavasti kysymys siitä, saako englanti entistä enemmän valtaa globaalissa mittakaavassa, vai pysyykö ranska edelleen vastavoimana tälle. He eivät välttämättä mieti asiaa ensimmäisenä yksittäisen valtion edun kannalta, tai mikä vielä epätodennäköisempää, yksittäisen koululaisen näkökulmasta.

Vaalitulokseen palatakseni, ainakin nyt päästään rakentamaan sitä valtiota. En ole kuullut, mitä on suunnitelmissa, mutta vastapuolen leiristä on kuulunut erilaisia väitteitä. ”Mikään ei nyt muutu” tai ”nyt kaikki maat joutuvat intialaisten ja kiinalaisten omistukseen” jne. Aika näyttää, pitääkö mikään näistä paikkansa.

Entä miten käy Marc Ravalomananan, joka on edelleen Etelä-Afrikassa maanpaossa? Vastapuolen voitettua vaalit, paluu kotimaahan ei olekaan ihan niin selvää kuin sen piti olla. Mutta eikö edes joku voisi näyttää esimerkkiä siitä, että puolueet ovat valmiita sopimaan asioita keskenään? Se olisi kai sitä demokratiaa, että kuitenkin vaaleissa toiseksi tulleen (melkein tasoihin päässeen) ehdokkaan ääni pääsisi kuuluville jonkin asian suhteen.

~ Nina

Suomi-kontakteja

Vuodenvaihteen juhlat on nyt vietetty ja siitäkin on jo hetki aikaa kun viimeksi kirjoitin blogia. Uusi vuosi on tuonut malagassielämääni hyvin paljon muutoksia, ja tässä tekstissä käytänkin niitä esimerkkinä siitä, mitä voi tapahtua kun ottaa oma-aloitteisesti ihmisiin yhteyttä.

Jossain vaiheessa minulle iski kova Suomi-ikävä, ja aloin pohtia löytyykö Madagaskarilta ihmisiä, jotka puhuvat äidinkieltäni. Muutenkin kiinnosti kovasti mitä suomalaiset täällä tekevät (jos tekevät), kun monet yliopistolla olivat siitä kyselleet. Suomi nimittäin on sen verran tuntematon, että suurin osa maantieteilijöistäkään ei osaa sijoittaa valtiotamme kartalle eikä siitä herää mielikuvia suuntaan eikä toiseen.

Jo Suomessa olin etsinyt hieman kontakteja kyselläkseni Madagaskarista yleisesti (mitä kannattaa pakata, mitä malarialääkkeitä suositellaan jne.) ja löysinkin itseni ennen lähtöä Suomen Luonnonsuojeluliiton (SLL) toimistolta, jossa työskennellään myös Madagaskarin sademetsien suojelemiseksi. Puhuimme alustavasti myös kandityön mahdollisuuksista, mikäli sopiva aihe löytyy.

Saavuttuani Tanaan, menin käymään paikallisessa MICET-toimistossa, jossa SLL:n suojeluhanke toimii yhteistyössä useiden paikallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Toimistolla opastettiin, mitä kaikkea voisin tehdä jos aikaa opinnoilta riittää.

Sitten tapahtui jotain lähes uskomatonta. Eräänä päivänä sain sähköpostia puolitutultani Suomesta, jonka työkaveri oli tulossa työmatkalle Madagaskarille. Tämä ehdotti tapaamista ja turha kysyäkään lähdinkö, kun tarjoutui tilaisuus puhua suomea ensimmäistä kertaa pitkään aikaan! Kävi ilmi, että henkilö oli Gaia Group -nimisestä suomalaisesta konsulttiyhtiöstä, ja heidät oli pyydetty Madagaskarille tekemään sosiaali- ja ympäristövaikutusten arviointia Tantalus Rare Earths AG:n mahdolliselle kaivoshankkeelle.

Tapaamisessa puhuimme aikamme, minä selittäen mm. Madagaskarin poliittisen tilanteen viimeisimpiä käänteitä ja hän työkavereineen mitä he olivat jo siihen mennessä saaneet selville. Hankkeen liittyessä läheisesti myös maantieteeseen ja geologiaan, en malttanut olla kysymättä, olisiko heillä mahdollisesti tarvetta opiskelijoille, jotka ovat parhaillaan etsimässä kandiaiheita. Poikaystäväni on nimittäin luonnonmaantieteilijä ja lukenut sivuaineena geologiaa; tuli mieleen että tämä voisi olla juuri se hänen juttunsa. Yllätyksekseni kaikki vaikuttivat kiinnostuneelta asiasta, ja vaihdoimme lisää yhteystietoja.

SLL:tä olin myös kuullut Helsingin yliopistolla olevan enemmänkin kontakteja Madagaskarille kuin tämä kansainvälinen vaihtosopimus. Tutkittuani asiaa tarkemmin paikansin nämä kontaktit enimmäkseen Viikin kampukselle. Biotieteiden laitos järjestää kenttäkursseja Ranomafanan kansallispuistossa yhdessä Antananarivon ja Fianarantsoan yliopistojen opiskelijoiden kanssa. Ranomafanassa sijaitsee myös ValBio-tutkimusasema, jota Helsingin yliopistokin rahoittaa (kuva 1).  

Kuva 1. ValBio:n yhteistyötahot.

Ajattelematta asiaa pidempään, laitoinkin viestiä kenttäkurssin järjestävälle opettajalle ja pääsin tapaamaan suomalaisopiskelijoita heidän kulkiessaan Tanan läpi Ranomafanaan. Jälleen kerran oli ihanaa päästä puhumaan suomea! Opettaja antoi minulle myös malagassiopiskelijoiden yhteystiedot, ja ennen kurssin alkua tapasin heidätkin. He olivat erittäin innokkaita opettelemaan suomea ja tietämään lisää kulttuuristamme.

Eivätkä suomalaiset tähän loppuneet. Heti seuraavalla viikolla Tanaan laskeutui professori maantieteen laitokseltani Kumpulasta! Hän oli tullut viikkiläisten kanssa tutkailemaan mitä mahdollisuuksia ValBiolla olisi maantieteilijöille, erityisesti geoinformatiikan näkökulmasta. Tapasin hänetkin pikaisesti aamulla ennen kuin he viilettivät opiskelijoiden perässä Ranomafanaan, mutta aamu oli selvästi heräämisen arvoinen, kun mukaani tapaamiseen lähti professori Antananarivon maantieteen laitokselta. Keskustelimme yhteistyömahdollisuuksista, ja minulle tuli todella hyvä mieli asiasta, sillä täällä laitoksella on toistaiseksi kovin vähän yhteistyötä muun maailman kanssa, niin kuin koko Madagaskarilla.

Viimeisenä paras: joululahjani saapui muutaman päivän etuajassa, kun poikaystäväni lento laskeutui Madagaskarille. Eikä ainoastaan lomalle, vaan hän jää tänne lähes kolmeksi kuukaudeksi! Kysyimme nimittäin MICET:in toimistolta työharjoittelumahdollisuuksia, ja he toivottivat poikaystäväni tervetulleeksi. Helsingin yliopisto myönsi kansainvälisen harjoitteluapurahan ja täällä sitä nyt sitten ollaan!

Tämä tarkoitti tietysti myös sitä, että jätin isäntäperheeni taakse ja muutimme yksiöön ihan yliopiston lähelle. Asuntoa ei ollut kovin vaikea löytää ja nyt säästyy aikaa kun ei tarvitse istua aamuruuhkassa, vaan voi kävellä luennoille. Perhettä tietenkin tulee ikävä, mutta aina voi kyläillä! 

En vieläkään usko kaikkea mitä on tapahtunut, mutta tuntuu että kaikki on mahdollista, jos vain uskaltaa avata suunsa oikeaan aikaan. Tsemppiä ja rohkeutta siis kaikille, jotka pohdiskelevat että pitäisikö laittaa ne hakupaperit tai pitäisikö kysäistä joltain työmahdollisuuksista. Pitäisi. Eikä myöskään tarvitse käyttää arvokkaita hetkiä esimerkiksi kandiaiheen keksimiseen, sillä maailmassa on miljoona alan työntekijää, jotka varmasti osaavat kertoa mille olisi tarvetta. Jos heiltä vain uskaltaa kysyä.

~ Nina