(Kieli)politiikkaa

Madagaskar on vihdoin saanut virallisesti uuden presidentin. Neljän vuoden väliaikaishallinnon päättyessä valtion johtoon astuu Hery Vaovao eli ”Uusi Voima”, oikealta nimeltään Hery Rajaonarimampianina (kuva 1).

 Kuva 1. Madagaskarin uusi presidentti (kuva: reuters.com).

Miten tähän päädyttiin ja mitä seuraa tulevaisuudessa? Ainakin kriisi on nyt nimellisesti ohi, mikä on kaikille huojennuksen paikka. Siitä, nouseeko joku osapuoli osoittamaan mieltään, ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta huhuja kylläkin liikkuu. ”Epäreilua, epärehelliset vaalit, tulosta ei voi hyväksyä,” on kuulunut siitä lähtien kun alustavia tuloksia alettiin julkistaa.

Vaalien toinen kierros järjestettiin 20. joulukuuta, jo kuukausi sitten. Kun kerran oli tilaisuus järjestää vaalit, niin eduskuntavaalit järjestettiin samana päivänä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen presidentinvaalin kaksi kärkimiestä olivat – yllätys yllätys – molempien ex-presidenttien puolueiden asettamat ehdokkaat. Jean-Louis Robinson sai 21,10 % ja Hery Rajaonarimampianina 15,93 % äänistä. Malagassien silmissä tilanteeseen liittyi myös taikauskoa, Robinsonin äänestysnumero kun oli 33 ja Rajaonarimampianinan 3. Siitä saadaan nopeasti 333, mikä taas on puolet numerosta 666. Spekuloitiin, olivatko ehdokkaat tahallaan valinneet juuri nämä numerot.

Mutta, toisella kierroksella kilpailu oli joka tapauksessa huikean tiukka. Lopulta tulos kääntyi: Rajaonarimampianina sai 53,50 % ja Robinson 46,50 % äänistä. Vahvistettu lopputulos on tietenkin se millä on enää viime kädessä merkitystä, ja siten herra Rajaonarimampianina ottaa ohjat käsiinsä Madagaskarilla. Ihan ”Uudeksi Voimaksi” ei tätäkään miestä voi kyllä kutsua, juuret kun ovat vankasti edellisessä hallitsijassa kiinni. Rajaonarimampianina toimi väliaikaishallinnon valtionvarainministerinä ja ex-presidentti Andy Rajoelinasta povataan jo pääministeriä. Se vasta olisikin uudistus! 

Karkeasti kun jakaa, niin Rajaonarimampianina oli rannikoiden asukkaiden suosiossa Robinsonin kahmiessa äänisaaliita ylänköalueilta. Kavereideni mukaan siihen vaikutti muun muassa se, että entinen DJ Andy Rajoelina oli houkutellut kampanjaan mukaan kasan Madagaskarin kuuluisimpia artisteja, joista suurin osa on kotoisin rannikoilta. Tuloksia äänien jakautumisesta voi katsella tarkemmin tästä linkistä. Mielenkiintoista on myös se, että esimerkiksi Facebookissa Robinsonilla on yli 22 000 fania ja Rajaonarimampianinalla suunnilleen puolet vähemmän, noin 11 500 fania. Kertooko tämä mahdollisesti siitä, että ylänköalueen asukkailla on helpommin pääsy Internetiin, vai siitä, että Robinson oli erityisesti nuorten suosiossa? Vai jostain ihan muusta?

Vaalitulokseen liittyy maallikonkin silmissä erinäisiä epäkohtia. Äänestysprosentti oli ensimmäisellä kierroksella 61,56 %, mutta laski toiselle kierrokselle 50,67 %:iin. Lisäksi äänestyslistoilta puuttui arvioiden mukaan 2-3 miljoonan äänestyskelpoisen madagaskarilaisen nimi, eivätkä he siis kyenneet äänestämään lainkaan. Huhujen mukaan listat oli koottu kulkemalla ovelta ovelle, ja jos ei sattumalta ollut kotona juuri silloin, jäi listan ulkopuolelle. Summatakseni vielä miten vaaleja voitetaan: äänestysikäisiä oli arviolta 11 miljoonaa, joista alle 8 miljoonaa ihmistä oli vaalilistoilla. Heistä alle 5 miljoonaa äänesti ensimmäisellä kierroksella ja alle 4 miljoonaa kävi vaaliuurnalla toisella kierroksella. Demokratiaa? Huhuja liikkuu myös siitä, että nimenomaan ylänköalueilla useamman ihmisen nimi puuttui listoilta.

Voisi kuvitella, että tämä on jo ihan riittävä sotku, mutta vaaleihin liittyy vielä huimasti Madagaskarin ulkopuolelta tulevia taustavaikuttajia. Avoimesti tunnustettiin, että Rajaonarimampianinan takana ovat ranskalaiset ja Robinsonin takana puolestaan amerikkalaiset. Tähän liittyy erityisesti Madagaskarin kielikysymys. Ex-presidentti Marc Ravalomananan aikana englanti nostettiin kolmanneksi viralliseksi kieleksi ranskan ja malagassin ohelle, mutta Andy Rajoelinan hallitessa se jälleen poistettiin.

Itse olen täällä ollessani päätynyt siihen tulokseen, että vahva äidinkielen osaaminen toimii kaiken pohjana. Nykyään Madagaskarin kouluissa opetetaan kaikki oppiaineet ranskaksi, vaikka eri lähteiden mukaan arviolta vain 15-20 % malagasseista puhuu sujuvasti ranskaa. Ei siis mikään ihme jos moni jättää koulun kesken, kun opettaja on pakotettu puhumaan ranskaa, vaikka kukaan oppilaista ei ymmärtäisi mitään. Tosin (onneksi) moni opettaja poikkeaa säännöistä ja selittää malagassiksi. Voisi olla ihan valtion kehityksen kannalta tärkeää, että opetus vaihdettaisiin malagassiksi. Nyt valta säilyy ranskaa osaavalla eliitillä, koska muut eivät ole edes kielen puolesta kykeneviä astumaan näihin virkoihin.

Koko englanti-ranska – ”valtataistelu” pitäisi siis mielestäni unohtaa ja keskittyä ensin siihen malagassiin. Mutta ehkä Yhdysvallat ja Ranska eivät näe kysymystä samalla lailla kuin minä suomalaisena. Heille siinä on luultavasti kysymys siitä, saako englanti entistä enemmän valtaa globaalissa mittakaavassa, vai pysyykö ranska edelleen vastavoimana tälle. He eivät välttämättä mieti asiaa ensimmäisenä yksittäisen valtion edun kannalta, tai mikä vielä epätodennäköisempää, yksittäisen koululaisen näkökulmasta.

Vaalitulokseen palatakseni, ainakin nyt päästään rakentamaan sitä valtiota. En ole kuullut, mitä on suunnitelmissa, mutta vastapuolen leiristä on kuulunut erilaisia väitteitä. ”Mikään ei nyt muutu” tai ”nyt kaikki maat joutuvat intialaisten ja kiinalaisten omistukseen” jne. Aika näyttää, pitääkö mikään näistä paikkansa.

Entä miten käy Marc Ravalomananan, joka on edelleen Etelä-Afrikassa maanpaossa? Vastapuolen voitettua vaalit, paluu kotimaahan ei olekaan ihan niin selvää kuin sen piti olla. Mutta eikö edes joku voisi näyttää esimerkkiä siitä, että puolueet ovat valmiita sopimaan asioita keskenään? Se olisi kai sitä demokratiaa, että kuitenkin vaaleissa toiseksi tulleen (melkein tasoihin päässeen) ehdokkaan ääni pääsisi kuuluville jonkin asian suhteen.

~ Nina